Julkaistu PK/Ankkuri 22.2.2023
Kun keinot ja järki loppuu alkaa myynti. Vuosien ajan olemme syöneet kuormasta ja eläneet velaksi ilman huolta huomisesta. Nyt on alkanut taas se kiima, jossa satunnaisilla erillä yritetään paikata surkeaa taloudenpitoa. Valtion talouden osalta hyviä esimerkkejä ovat Soneran myynti, sähköverkko Carunalle tai Kemira GrowHow’n myynti, puhumattakaan kaivosoikeuksien luovutuksesta pilkkahintaan. Osataan sitä ostaakin, miljardeilla tyhjää ilmaa Saksasta tai luottamuspääomaa EU:sta. Mutta missä on näiden kaikkien myynnin aikana niin tuottavien ja hyvien kauppojen rahat?
Mikkelissä havitellaan Etelä-Savon energian 49% osuuden myyntiä, jotta kaupungin kassaan saadaan paikattua. Kotka myi 2017 pois Kymenlaakson sähkön osakkeita, jotta välttyi ajautumasta kriisikunnaksi ja mikä onkaan tilanne nyt? Kouvolan talouspoliittinen ohjausryhmä miettii keinoja Kouvolan talouden tasapainottamiseen ja aivan takuulla esille tulee omistuksien myyminenkin. Samoja tarinoita kuulee joka puolella, myydään omaisuutta, jotta selvitään.
Ja rautalangasta, kertaluotoiset erät ovat kertaluontoisia. Kun kerran olet myynyt, et voi uudestaan sitä tehdä. Hetken se lämmittää ja kohta meidän lapsilla on kahta kylmempi tilanne. Myynti myös pienentää osinkotulojen virtaa. Luonnollisista monopoleista kuten sähkö, verkko tai vesi ei pidä missään nimessä luopua. Ne on rakennettu suomalaisia varten, meidän verorahoilla ja alun perin kuntien sekä valtion liikelaitoksiksi. Ehkäpä meidän pitäisikin palata takaisin liikelaitosmalliin. Poliittiset päättäjät ovat surkeita investoimaan tuottavasti ja kaikki myynneistä saadut rahat häviävät hetken kuluttua kuin tuhka tuuleen lähinnä ideologisiin ja sosialistisiin hankkeisiin.
Kun vaalitoreilla tapaa tavallista suomalaista kanssa, niin kuulee usein kysyttävän missä on maalaisjärki päätöksenteossa? Tämä on hyvä kysymys. Missä todellakin on syy-seuraussuhteen tai päätöksen ja sen vaikutuksen ymmärrys poliittisilla päättäjillä? Monesti näyttääkin, että päättäjien näkemys tulevaisuuteen on yhtä pitkä kuin lippalakin lippa.
