Julkaistu 3.1.2020 Uusi Suomi Puheenvuoro
Sosialismi on kuollut vai onko? Olemme jatkuvasti lisänneet säätelyä niin instituutioita kuin henkilöitäkin kohtaan, purkamatta kunnolla vanhoja rakenteita. Olemme lisänneet valvontaa ja velvoitteita, olemme lisänneet hallintoa. Elämmekö vain kultaisessa häkissä? Olemme lisänneet veroja ja yhteisvastuullisuutta tuhlata yhteisiä rahoja lahjoittamalla niitä pois maasta ja käyttämällä ne kertaluontoisiin menoihin. Otamme lisää velkaa, sekä myymme kansallisomaisuutta. Omaisuus loppuu kun kaikki on myyty, ei tule enää osinkoja, eikä muutakaan tuottoa. Syy on myös kansalaisten, ei pelkästään poliitikkojen. Haluamme aina vain lisää ja enemmän, haluamme sähköä seinästä, miettimättä sitä miten ja kuka tuon sähkön tuottaa ja mitä se maksaa, ja kyllähän se fyysinen sähkö meille tavan kansalaisille maksaa aikasen paljon. Tästä voidaan myös kiittää ylioppilas Haavistoa (niin on koulutukseltaan ylioppilas, ammattipoliitikko, joka ei ole koskaan tehnyt oikeita töitä ja on silti ollut ministerinä) ja hänen Caruna kauppoja. Haavistosta tulikin mieleen meidän poliittinen sosialismi ja politbyroon toiminta. Näyttää siltä, että politbyroo tutkii itse omien kavereiden toimia. Tällähän on tunnetusti ollut kansan etua palveleva tulos… toivottavasti nyt on toisin.
Kovasti tässä sosialismissa voi olla huolissaan meidän muutaman viime hallituksen aikaisesta toiminnasta, joka näyttää olevan hyvinkin demokratian ja perustuslain vastainen tai ainakin niiden hengen vastainen. Sipilän hallituksen sininen petturuus ja Rinne/Marin hallituksen koplaus. Viimeisimmässä ilman, että mitattiin kansan luottamus hallitusohjelmaan, joka jos olisi mitattu, ei olisi mennyt läpi. Hienosti annettiin katteettomia lupauksia vaalien alla, niin kuin aina, lahjottiin kansaa sen omilla rahoilla! Myös epäluottamus sekä epäonnistuminen palkitaan, niin Rinteen varapuheenmiehen paikalla, kuin Paateron ministeripestillä. Ei ihme että tyytymättömyyttä on niin nykyistä hallitusohjelmaa kohtaan, kuin kansalaisten luottamuksella politiikkaan. Näillä on talouttamme rampauttava vaikutus, joka on jo nähtävissä. Sitten vielä ihmettelemme, miksi ihmiset osoittavat mieltään, tosin vielä vasta verbaalisesti. Viimeisessä kahdessa koplauksessa on muuten ollut mukana yksi yhteinen nimittäjä, nimittäin Keskusta. Kannattaako kauheasti ihmetellä miksi kannatus vyöryy alamäkeen. Nyt olisi tarjolla hätäjarru, ottamalla vahvasti kantaa ylioppilas Haaviston tapaukseen ja samalla päästä kasvojaan menettämättä eroon hallitusohjelmasta.
Tarvitsemme muutoksia Kansan edustajien rakenteeseen. Meillä on suhteettoman suuri osa edustajista ammattipoliitikkoja, puolueiden pikku kasvatteja, joilla ei ole kokemusta tai kunnollista kosketuspintaa siihen työhön, maan multaan ja työläisiin, jotka heidän palkkansa maksavat. Pätevyys, motiivi ja etiikka on silloin hyvin kyseenalaisia. Tarvitsemme Kansan edustajiksi kokonaisuuksia hahmottavia ”persvakotyöläisiä” ja insinöörejä. Kansalaisia, tolkun ihmisiä, jotka ajattelevat tulevaisuuteen, jotka ovat valmiita koviinkin päätöksiin jotta lastemme tulevaisuus pelastuu. Tarvitsemme tolkun ihmisiä, jotka eivätkä aja vain omaa tai puolueen lyhytnäköistä etua. Tarvitsemme myös muutoksia perustuslakiin, jotta tällaisia hallituskoplauksia ei enää tapahtuisi. Valitettavasti perustuslakivaliokunnan toiminta on tässä ja muissakin kysymyksissä tehotonta, johtuen eri eturyhmien painostuksesta ja ”asiantuntijoiden” lausunnoista, sekä vähemmistö puolueiden härskistä viivyttelystä toimiessa valiokuntien puheenjohtajana. Näin kävi Sipilän hallituksen aikana. Emme saa tärkeitäkään ja välttämättömiä uudistuksia tehtyä. Jostakin kumman syystä vihervasemmistolaistaustaiset ”asiantuntijat” ovat nyt viimeisen puoli vuotta olleet kovin hiljaa.
Nyt menemme solidaarisuus ja ”arvot” edellä, mutta ne ovat vain sananhelinää jos rakenteet ja talous ei ole kunnossa. Jos näitä kahta viimeksi mainittua ei saada kuntoon, uppoamme syvemmälle totalitäärisen sosialismin suohon. Sosialismi ei ole toiminut vielä missään päin maailmaa. Tällä menolla emme todellakaan ole sosiaalisesti tai todellakaan taloudellisesti, saati ekologisesti kestävä yhteiskunta.
