Julkaistu 9.1.2020 Uusi Suomi Puheenvuoro
Kun Marinin hallitus aloitti toimintansa tehtiin hallituksen ministereissä yksi merkittävä vaihdos. Valtionvarainministerin salkun otti haltuunsa keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni. Kuitenkin kun syyskuussa Katri Kulmuni valittiin puolueen johtoon oli sanoma selkeä. Kulmuni ei ole ottamassa käsiinsä valtiovarainministerin salkkua. Keskustalla on perinteitä ja historiaa siitä, että puheenjohtajaa ei ole sidottu valtiovarainministeriön liekaan. Toki monasti puolueen johtaja ottaa ”raskaimman salkun”, vaikka se ei olisikaan järkevää valtion tai puolueenkaan kannalta.
Vuosi sitten, ennen eduskuntavaaleja, ministeriöiden kansliapäälliköt julkaisivat raportin, jossa varoiteltiin tulevista taloudellisista haasteista. Myös muita raportteja ja uudistusesityksiä ministeriöiden toimesta julkaistiin kevään aikana. Kukaan ei tuntunut lukevan näitä, tai ainakaan ottaneen osaksi vaalikeskustelua, muuta kuin olan kohautuksena. Valtionvarainministeriön ja -ministerin, Mika Lintilän, Rinteen hallituksen alkutaipalella teettämä katsaus talouteen ja sen näkymiiin, poikkeaa huomattavasti pessimistisempänä näkemyksenä, kun sitä verrataan Rinteen ja nyt Marinin hallituksen tekemään valtion talousesitykseen ja nyt budjettiin. Myöhemmin marraskuussa EU huomautti Suomea julkisten menojen kasvusta. Huomautus oli tehty yhteistyössä valtionvarainministeriön kanssa. Valtionvarainministeri Lintilää pidettiin hallituksen järjen äänenä.
Halusiko SDP ja vasemmisto syrjäyttää Mika Lintilän valtionvarainministerin tehtävästä? Vietiinkö Keskustaa jälleen kuin litran mittaa? Oliko niin, että Lintilän reaalitalouden ja tulevaisuuden näkemykset valtion talouden suhteen eivät sopineet vasemmistolaisen rahaa surutta jakavan hallituksen ”arvoihin”? Vai oliko kyse siitä, että Marinin hallitusta muodostettaessa saadaan mediaseksikäs kuva viidestä naisesta? Oli miten vain, voidaan kysyä mikä onkaan tärkeämpää, se miltä asiat näyttävät ja tuoksuvat, vai se miten ne reaalimaailmassa oikeasti ovat.
