Julkaistu 27.6.2020 Uusi Suomi Puheenvuoro
Tänään kun vihdoin olen päässyt aikuisen ikään on näin juhlapäivänä lupa esittää yksi toivomus. Toivon, että jokainen ajattelisi omilla aivoillaan, etenkin tuo hiljainen ja unohdettu kansa.
Tapio Rautavaaraa mukaillen laulaja ei voi kiittää kuin laulamalla. Matkaaja voi kiittää ja ilmaista itseään vain ajatuksien ja kirjoitusten sävelillä. Olen siitä kiitollinen mitä kaikkea olen nähnyt ja ehtinyt kokemaan. Kaikille veljille ja sisarille ei sitä ole suotu.
Ajatteleminen on kaikista raskainta työtä ja siksi niin harvat tekevät sitä. Elämä on ajattelemista (Cicero).
Tässä hyvinkin repivässä yhteiskunnan- ja maailmantilanteen ajassa, jätän muutaman ajatuksen tähän, niin laulajilta kuin lauluntekijöiltä, sekä tulkitsijoilta ja samalla sielunmaiseman kuvaajilta.
Harva täällä hymyilee
Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja, jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa
Kaikilla on kiire ei minnekään
On vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta, liian monta
En tahtoisi olla yksi heistä tahdon olla vapaa, ja hengittää havun tuoksua, täällä olen kuin vanki
Metsän näen jämäkän ja vaaran sinertävän
Kaukana, on mennyt onni kaukana mielenrauhan menetin, mut sen kai saan takaisin
Ainoa lie paikka vailla vainoa, korpimaa se kanssani jaa…
(Danny, Kuusamoon)
Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa, ja seuraavaan. Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta maan.
(Loiri ja Edelman, Tuomittuna kulkemaan)
Siellä, missä aukee aapa ajaton, Siellä, missä puhuu pohjoinen, Siellä, missä raukee raito rajaton, Siellä harvoin kohtaa ihmisen.
Löysin sinut sieltä, Tiettömältä tieltä, Tieltä jolla puhaltaa Saa tuuli jokainen. Muistatko illan siellä, Neljän Tuulen tiellä?
(Rautavaara, Neljän tuulen tiellä)
ja lopuksi, perspektiiviä, Aika kaiken pois puhaltaa.