Julkaistu 17.3.2020 Uusi Suomi Puheenvuoro
Hyvä, vihdoinkin toimia, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Poliittinen ja sosiaalinen paine, sekä WHO ja ECDC:n kritiikki kävi ilmeisen kovaksi ja sai hallituksen taipumaan sellaisiin toimenpiteisiin, jota vielä viime viikolla ei pidetty tarpeellisena, eikä osin edes mahdollisina. Mielenkiintoista on, oliko alun perin tarkoitus sairastuttaa tauti kansalla, ilman rajoituksia ja saada aikaiseksi laumaimmuniteetti. Tämä oli Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren kanta ja laumaimmuniteettiin myös maanantaina Ylen haastattelussa STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila viittasi. Pääministeri Marin kielsi tämän. Mutta toimet ja tarpeet eivät lopu tähän. Kaikkien ykkösprioriteetti on varmasti ihmisten terveys, mutta perässä tulee myös talous.
Rahoituspaketin mittakaava on hyvä alku, muttei alkuunkaan riittävä. Suomessa 93% yrityksistä on alle 10 hengen mikroyrityksiä ja 71% yhden hengen yrityksiä. Yrittämisen palvelusektoriin kohdistuu rajuja liikevaihdon lamauttavia toimia, niin epidemian pelosta kuin valtion rajoitustoimistakin johtuen. Tämä poikkeuksellinen tilanne tulee taloudellisesti koskettamaan niin parturikampaajia, hierojia, hyvinvointipalvelun tuottajia, kuntosaleja, rakennusalan yrittäjiä, hotelli- ja matkailuyrittäjiä ja monia monia muita. Näiden yritysten ahdinko jatkaa dominoefektiä myös logistiikaketjulle, tavaroiden tuottajille ja tukuille, sekä kenties paljon pidemmällekin, kun huomioidaan globaali mittakaava ja kulutuksen halvaantuminen. Systeemikriisi tulee koskemaan koko maailmaa ja rahalla on arvoa ainoastaan niin kauan kuin ihmiset siihen luottavat.
Mutta Suomessa pienyrityksille ei riitä se, että he saavat lainattua rahaa, joka sekin voi olla monella mahdottomuus tai maksuaikojen pidennykset. Yrityksen kulut juoksevat koko ajan, toimitiloista, palkoista, tarvikkeista, varastosta, logistiikasta, kirjanpidosta, vakuutuksista, mutta tuloja ei ole. Näillä yrittäjillä on myös oma perhe ja perheen lainat, sekä perheen kulut. Tähän tulisi valtion puuttua nopeasti ja tehokkaasti, kuten vaikkapa Ruotsissa on tehty. Suurimalle osalle yrityksistä ei ole pääsyä Suomen Pankin tai Valtion eläkerahaston tukiin, nämä ovat tarkoitettu isoille yrityksille, kun taas Finnveran tuki kohdistu pk-sektoriin (50-250 hengen yritykset). Tuo 5 miljardia euroa tuki ei kohdistu näihin mikro- ja pienyrityksiin siis juuri ollenkaan.
Myös jo vaikeassa tilanteessa olevat kunnat joutuvat kasvavien kulujen, mutta pienenevien tulojen kohteeksi. Tälläkin hetkellä on olemassa huonossa taloudellisessa tilanteessa ja jopa kriisissä olevia kuntia. Valtion tilannekaan ei juuri parempi ole. Vahvoja tukitoimia ja tiukkoja taloudellisia priorisointeja tarvitaan.
Toivotaan että sosiaali- ja terveydenhuollon kapasiteeti riittää ja ennen kaikkea henkilöstölle voimia, terveyttä ja jaksamista.
