Julkaistu 1.12.2019 Uusi Suomi Puheenvuoro
En jaksa uskoa, että yli 50% suomalaisista kannattaisi tällaista politiikka mitä hallitus on viimeisen puolen vuoden aikana harjoittanut. En myöskään usko, että yli 50% suomalaisista seisoisi hallituksen tempoilevan ja sekavan johtamisen takana, jossa sammakot ovat arkipäivää ja totuus veteen piirretty viiva. Aina välillä on syytä pysähtyä ja tarkastella missä ollaan, mutta vielä sitäkin tärkeämpää siinä hetkessä on tarkastella mihin olemme menossa. Toivon todella, että maamme johtajilla on riittävästi kompetenssiä katsoa kausaalisuuden läpi mihin olemme menossa, eikä vain huomiseen päivään, vaan vuosien ja kymmenien päähän. Tämänhetkinen hallituksen kriisi on vain yksi kriisestä ja mikäli hallitus jatkaa tällä samalla tiellä tulee niitä lisää. Se ei voi olla hyväksi maallemme. Ainakaan minä en halua tällaista maamme johtamista ja esimerkkiä kansalaisille. Omalta osaltani mitta on tullut täyteen siitä mihin näen tämän maan menevän.
Olen tehnyt eilisellä päivämäärällä kantelun oikeuskanslerille pääministeri Antti Rinteen puheista ja ”muunnellusta totuudesta” eli valehtelusta. Kanteluni perustan;
Suomen perustuslaki 29§ ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta”, sekä
Suomen perustuslaki 116§ ”Syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti.”
Mielestäni pääministeri Antti Rinne ei ole toimessaan noudattanut totuutta ja hän on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut ministerin tehtävään kuuluvaa totuudessa pysymisen velvollisuutta.
Kanteluun on liitetty tiettyjä sanomisia ja epäjohdonmukaisuuksia, joita pääministerimme on sanonut tai tehnyt ja olen pyytänyt oikeuskansleria tutkimaan pääministerin toimintaa. En ole lakimies, joten kommentoiminen lakikohtiin tai niiden merkitykseen tai kantelun etenemiseen on aivan turhaa. Tehty mikä tehty, ainakin jotain on tehty.
Tämä kansa elää murroksen hetkessä. Suunta johon tästä eteenpäin menemme, määrittää sen mitä meidän lapsille ja lapsenlapsille, sekä niille lapsille, jotka ovat vasta ”vain aavistuksen heijastuksen projektio, kaukana kaukana avaruudessa ja sielläkin väärin päin” jää perinnöksi. Tässä kaikessa tärkein nimittäjä on valtion talous. Nyt en ole todellakaan tyytyväinen siihen miten sitä hoidetaan.
Olisiko nyt aika todeta kuten James Stockdale ”Pitää katsoa kylmästi totuutta silmiin, kuitenkaan menettämättä hetkeksikään uskoa positiiviseen lopputulokseen.” Olisi syytä katsoa ja mahdollisimman pitkälle, mutta tuo jälkimmäinen onkin sitten tällä hetkellä hieman haastavampaa. Toki ei pidä unohtaa, että elintasomme on huimasti noussut viimeisten vuosikymenien aikana, mutta miksi ja mihin se johtaa onkin aivan eria asia.
