Kohtalon kysymys ja kompetenssi

Julkaistu 3.12.2019 Uusi Suomi Puheenvuoro

Tämä poliittinen kriisi on kyllä ihan parasta viihdettä aikoihin. Käänteitä, sammakoita, kohuja ja kriisejä on enemmän kuin saippuasarjoissa. Mutta erittäin vakava ja ikävä puoli siinä on se, että tuo kaikki vaikuttaa valtion talouteen ja kansalaisten luottamukseen politiikkaa kohtaan…

Mutta mennäkseni kompetenssiin, jolla tässä tarkoitan asiantuntevuutta ja ammatillista pätevyyttä, kykyä, osaamista ja ennen kaikkea elämänkokemusta. Ihminen ajattelee noin 50.000 – 70.000 ajatusta päivässä. Suurin osa siitä on taustahälyä, huomaamatonta toimintaa, informaatiotulvaa, mutta siellä saattaa olla myös ”laadukkaita” ajatuksia. Ihmisen aika täällä maan päällä, eli ikävuodet lisäävät siis vuosi vuodelta ajatusten kokonaismäärää ja parhaassa tapauksessa huomattavasti noiden ”laadukkaidenkin” ajatusten määrää. Ajatusten laadukkuus ja mitä se tarkoittaa on asia erikseen. Mitä tällä on tekemistä kompetenssin kanssa? 60 vuotiaalla on yksikertaisesti ollut enemmän aikaa ajatella kuin 30 vuotiaalla tai 15 vuotiaalla. Se miten tuo aika elämässä on käytetty, vaikuttaa toki kokonaisuuteen.

Meillä on ollut hallituksia, joissa on nuoria 30 vuotiaita ministeriä, ei pelkästään nyt, vaan myös aikaisemminkin. Mikä näiden ihmisten kompetenssi on hoitamaan tämän valtion tärkeimpiä tehtäviä? En sano, etteivätkö he ole ammatillisesti päteviä ja asiantunteviakin, mutta missä ammatissa ja asiassa? Missä on elämänkokemus, jota ei tuo kuin aika ja eletty elämä, teot ja ajatukset. Nykyisen hallituksen jäsentemme taustoja tarkasteltaessa, ei osalla ole kokemusta yrittäjyydestä tai oikeasta työelämästä tai varsinkaan siellä itseensä likoon laittamisesta. He ovat ammattipoliitikkoja. Aivan samanlaisia ammattipoliitikkoja on toki myös iäkkäimmissäkin poliitikoissa. Yhden kompetenssi on Muumimaailman info-pisteen hoitaja, joku on ollut poliitikon avustaja, joku poliittisen lehden päätoimittaja, jotkut kannattaa huumeeksi luokiteltujen aineiden dekriminalisointia ja pitävät marxismia varteenotettavana vaihtoehtona… onhan näitä. Jostakin syystä näyttää siltä, että ammattipoliitikot, ihmiset joilla ei ole todellisesta työelämästä kunnollista kokemusta, ovat ne jotka ovat merkittävimmissä asemissa ministereinä ja puolueiden johtotehtävissä, toki poikkeuksiakin tähän on.

Onko tämä se millaisia ihmisiä kansalaiset haluavat johtamaan maatamme, suunnittelemaan ja toteuttamaan sen taloutta, ohjaamaan suuntaa johon menemme ja vieläpä ideologisesti poukkoilevin perustein? Vai pitäisikö eduskunnassa ja varsinkin ministereinä olla kokeneempia kansalaisia, jotka ovat tehneet muutakin kuin olleet ammattipoliitikkoina? Henkilöitä, joilla on elämänkokemus, eri aloilta, eri yhteisöissä ja ajan saatossa saatua perspektiiviä asioihin, sekä paljon mallinnettua tietoa. Yrittäjiä tai työntekijöitä, jotka ovat upottaneet kätensä kylmään saveen ja maistaneet hien otsaltaan, joutuneet koville ja selvinneet. Aika ja elämänkokemus opettavat tekemään rationaalisia johtopäätöksiä, toki tämä on persoonastakin kiinni, mutta noiden päätösten voi olettaa olevan parempia kansalle ja valtiolle, kuin tunnepitoisen ja ei niin rationaalisen prosessin kautta tulevat lyhytjänteiset ja ideologisesti värittyneet ulostulot.

Julkisen valokeilan kiilassa olevilta, kansan asiaa ajavilta, vaaditaan myös paineensietokykyä. Sitä joko on tai ei ja se kasvaa elämän haasteissa ja toisilla sitä vaan on enemmän kuin toisilla. Tosin haasteita vältellessä tuo paineensietokyky ei kasva. Tulisi myös muistaa, että etiikka ja moraali ovat menestyvien yhteisöjen perustaa.

Kaikkien yritysten kohtalon kysymys on saada tuottavuutta ja kassavirtaa aikaiseksi, sekä asettaa oikeat ihmiset oikeille paikoille. Samat periaatteet koskevat myös valtiota ja sen instituutioita. Ja äänestäjille, ajatelkaa omilla aivoillanne, nähkää vaivaa, selvittäkää taustoja ja muistakaa mitä kaikkea nämä ammattipoliitikot ovat puuhanneet ja älkääkä uskoko kaikkiin poliitikon lupauksiin. Valitettavasti monen kansalaisen poliittinen muisti on yhtä pitkä kuin lippalakin lippa. Karjalan mäntyyn ei parane liian montaa kertaa lyödä päätänsä.