Ajatuksia matkalta useissa lehdissä
Ajellessani kotia Kainuussa järjestetystä maavoimien pääsotaharjoituksesta, reserviläisen velvollisuudet suorittaneena, mietin miksi tämä maa on puolustamisen arvoinen? Tämä maa ei ole puolustamisen arvoinen siksi, että joku sanoo niin tai käskee. Ei se ole sitä ylimmän johdon takia tai tuskin yhdenkään poliitikon, edes valtiojärjestyksen, saati mitä lehdissä ja mediassa kirjoitetaan tai millaisia kiiltokuvia somessa maalataan.
Tämä maa on puolustamisen arvoinen niiden pyyteetöntä työtä tekevien suomalaisten takia, olivat he sitten sotilaita, palo- ja pelastusalan ammattilaisia, poliiseja, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä tai yleensäkin valtion tai kunnan palveluksessa olevia. Tämä maa on puolustamisen arvoinen yrittäjien takia, jotka työllistävät muita ja kaikkien niiden tavallisten työntekijöiden, jotka haluavat parempaa tulevaisuutta itselleen ja perheelleen. Unohtaa ei tule myöskään meidän vanhuksia, jotka ovat jo osansa yhteiskunnan eteen tehneet tai etenkään niitä, puolustamalla tätä maata maksoivat aikanaan kovimman hinnan.
Kotiin ajaessani, näin miten bussipysäkillä koulupäivän jälkeen kaiteella istuvat pienet tytöt nauroivat iloisesti ja pojat heittelivät kentällä lumipalloja sekä leikkivät. Ja kun pysähtyy suojatien eteen ja päästää pienen silmälasipäisen koulureppua kantavan tytön tien yli, tervehtii häntä ja tyttö tervehtii takaisin, hymyilen. Tytön ilmeestä näkee, että hän kokee, että hänet on huomioitu, hän on tärkeä ja merkityksellinen. Silloin vanhempikin soturi ymmärtää, miksi tämä maa on puolustamisen arvoinen. Tämä maa on puolustamisen arvoinen meidän lastemme tulevaisuuden takia, eikä vieraalla ole tänne mitään asiaa ilman lupaa.
