Suomi on erkaantunut pohjoismaista hyvin epäedullisesti. Olemme kriisissä, vaikka emme sitä täysin itse vielä ymmärräkään. Vuodesta 2008 julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen on räjähtänyt verratessa muihin pohjoismaihin. Me siis elämme velalla. Tässä ajassa velkasuhde on kasvanut 35 prosentista reiluun 72 prosenttiin. Samaan aikaan Ruotsissa velkasuhde on laskenut ja Tanskassa sekä Norjassa pysynyt lähellä aikaisempaa. Tie on osaltamme kestämätön.
Vuoden 2008 taantuman jälkeen vallassa olleet pääministerit ja valtionvarainministerit ovat löytyneet akselilta keskustapuolue, kokoomus ja demarit. Rinteen hallitus ensitöikseen laittokin jakovaran jakoon ja Rinne Marin onkin ottanut uutta velkaa 40 miljardia euroa. On helppoa ottaa velkaa ja jakaa rahaa, mutta se ei ole johtajuutta jota tarvitsemme. Miten tämä valtaisa summa näkyy tavallisen kansalaisen arjessa?
Emme ole kyenneet tekemään tarvittavia yhteiskunnallisia rakennemuutoksia vaan olemme myyneet valtion omaisuutta ja ottaneet velkaa, eli syöneet lapsiemme tulevaisuudesta. Nyt, kohonneiden elinkustannusten, sähkön, polttoaineen ja ruuan hinnan takia on väistämätöntä muuttaa suuntaa ja tehdä muutoksia, jotka kantavat tulevaisuuteen. Tähän perussuomalaisten talouspoliittinen linjaus antaa eväitä, realistisia eväitä, eikä lupauksia vappusatasista. Helppoa se ei tule olemaan ja meidän on priorisoitava niin, että peruspalvelut tulee hoidettua. Kuluista on karsittava rankalla kädellä, alkaen rahan äyskäröinnistä kehitysapuun tai EU:n. Järjestöihin ja suojatyöpaikkoihin on puututtava. Vanhuksilla on oltava asialliset olosuhteet ja palvelut, sosiaali- ja terveydenhuollon on toimittava. Vanhuksilla on oltava asialliset olosuhteet ja palvelut, sosiaali- ja terveydenhuollon on toimittava. Oman maan asiat on laitettava ensimmäisenä kuntoon ja vasta sitten ylijäämästä voimme tukea muita. Suomalaisen on tultava ensin.
