Norsuja ja leipää sekä sirkushuveja

Julkaistus 6.3.2020 Uusi Suomi Puheenvuoro

Kolme sokeaa miestä kohtasi norsun. Yksi sokeista kosketti kärsää, toinen taputti kylkeä ja kolmas tarttui häntään. Jokainen piti norsua sellaisena mihin olivat sitä koskeneet.

Otsikoissa menemme kriisistä toiseen mutta tuntuu, että talous ei oikein kiinnosta ketään eikä herätä suuria tunteita tai laajemmin keskusteluakaan. Kuitenkin valtiontalous on meidän kaiken toiminnan perusta, sen kivijalka. Ei -ismit, eikä ideologiat.

Valtionyhtiö Solidium myi 5,5% (460 milj €) omaisuudestaan yleisiin rahoitustarpeisiin. Valtionyhtiö Vake:n tuotot laitetaan ilmastorahastoon. Lainaus Uuden Suomen kirjoituksesta 6.2.2020 ”Kaiken toimintamme, kuten hankerahoituksen, huomioiva tavoite on siis vähintään nolla prosenttia”, sanoo Vaken toimitusjohtaja Paula Laine. Siis tuotoilla ei ole niin väliä ja Vake alkaa antamaan valtiontukea yrityksille ilmastorahaston varjolla. Uhkana on, että tuetaan yrityksiä, jotka markkinataloudessa eivät menestyisi ja samalla viedään pohja pois niiltä yrityksiltä, jotka menestyisivät, mutta nyt joutuvat tuettujen yritysten jalkoihin. Kuka tästä hyötyy, onko tämä hallituksen ohjaamaa kivarahaa kavereille… Toisaalta onhan se mukavaa ja kivaa olla valtionyhtiön johdossa, kun ei ole tuottovaatimusta. Tätä touhua on ihmetelleet mm. niin Osmo Soininvaara, Timo Ritakallio kuin Vesa Puttonenkin. Mikä näiden valtion sijoitusyhtiöiden rooli on? Mitä jos ne vaikka sijoittaisivat ja samalla toisivat osinkotuloa sekä kasvavaa omaisuustuottoa valtiolle, hieman vaikka Norjan öljyrahaston tapaan… Samaan aikaan tehdään suuria tulonsiirtoja meidän verovaroista yleishyödyllisille yhteisöille, kuten ammattiliitoille ja sitä kautta puolueille.

Kansallista omaisuutta myydään ja velkaa otetaan, jotta alijäämä ei näyttäisi niin pahalta. HX-hanke kuormittaa valtion taloutta 10 mdr €. EU haluaa Suomelta 1,6 mrd € lisää maksuja ja pienentää esim. maataloustukia yli 300 milj € Suomen suuntaan. Kuluja on koko ajan lisää, kehitysapuun lisättiin 100 milj € ollen nyt 1030 milj € ja nyt maakuntatason sotetoimijoilta pitäisi vielä leikata 210 milj € joka varmasti vaikuttaa hyvinvointiimme…

Kansallista omaisuutta on myyty vuodesta 1991 noin 20 mrd € edestä. Suurimpana myyjänä on ollut SDP. Niistä rahoista muuten ei ole mitään jäljellä, muuta kuin risainen perstasku.

Valtion budjetti on vuosikausia alijäämäinen ja velkaa on otettu lisää. Vuodesta 2008 valtiovelka on lisääntynyt noin 56 mrd €:sta tämän päivän 106 mrd €. Samaan aikaan kotitalouksien velka on noin 100 mrd €. Valtion velanotto pysähtyi ensimmäistä kertaa Sipilän hallituksen aikana vuonna 2018, lähtien taas huomattavaan nousuun Rinne/Marin hallituksen toimesta.

Nyt kun edessä on kaiken surkean valtiontalouden lisäksi erittäin suuria haasteita Turkin ja Kreikan rajalla ja siten koko Eu:lla, hybridivaikuttamista ja jopa epälineaarista sodankäyntiä, yhdistettynä Corona-viruksen uhkiin yhteiskunnalle ja taloudelle, voivat nämä uhat olla kohtalokkaita meidän koko valtiontalouden kestävyydelle. Voidaankin kysyä onko meidän keskenkasvuinen ideologian kyllästämä nuorisokaarti ajan tasalla?

Pitäisikö meidän miettiä valtiontaloutta, yhteiskunnan toimivuutta ja kestävyyttä, sekä valtion johtamista aivan uudella tavalla? Meidän ongelma tuntuu olevan, ei niinkään edustuksellinen demokratia, vaan ura-ammattipoliitikot ja puolueet. He kun eivät tunnu välittävä kuin omasta asemasta ja vallan säilyttämisestä levittämällä rahaa ja lupaamalla sataa hyvää sekä tuhatta kaunista. Hyvä esimerkki on keskustan entisen puoluesihteerin lausunto ”Korhosen mukaan hallituksessa oloa kannattavat keskustassa eniten ne, jotka siitä eniten hyötyvät, kuten ministerit, valtiosihteerit ja erityisavustajat.”

Viimeinen lähes vuosi on kuljettu kriisistä ja kohusta toiseen, mutta yhtäkään näistä kriiseistä ei varsinaisesti ole selvitetty. Rahaa kyllä jaetaan, vaikka sitä ei ole, vanhaan roomalaiseen tapaan ”leipää ja sirkushuveja”. Kuinka pitäkään tämä voi jatkua? Eikö hallituspuolueilla ole sen vertaa itsekritiikkiä, että olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä mihin olemme menossa, kausaalisuutta kun ei pääse pakoon. Tuntuu että, täällä sokeat taluttavat kuuroja. Vika ei ole pelkästään näiden ammattipoliitikkojen ja puolueiden, vaan myös äänestäjien. Toivottavasti tämä tie on kuljettu loppuun.

Onko kenelläkään kokonaiskuvaa, millainen tuo norsu on ja millaisen norsun jätämme jälkeemme lapsiemme nähtäväksi?