Julkaistus 17.12.2019 Uusi Suomi Puheenvuoro
Pääministeri Marinin esiintyi maanantain täysitunnossa kieltämättä kansaan menevästi, vaikkakin substanssi eli asiaperusta, ei ollutkaan tämän kansan parhaaksi. Tiistain täysistunnossa pääministeri sitten paljastikin todellista luontoaan ensin lausumalla ”MINUN hallitukseni”. Valta ja kiiluvasilmäinen ideologia näyttikin ottaneen otteensa kovin nopeasti, kenties jopa huumanneen. Siinä tosin heitetään pesuveden mukana vasemmiston toitottamat vapaus, tasa-arvo ja ennen kaikkea solidaarisuus. Solidaarisuus hallituksen muiden puolueiden kanssa. Näin se vain nopeasti käy.
Puheensa lopulla Marin päätti torua oppositiota lausahtamalla ”Eikö teitä hävetä”. Kun oppositio pyrkii laittamaan valehtelevia hallituksen edustajia ahtaalle, kyseenalaistamaan nykyisen terroristien tukemisen linjan tai talouspoliittisen linjan, päättää pääministeri torua ja sitä kautta kieltää kritiikkiä. Tuntuu menevän aika nopeasti tunteisiin, ainakin se, että hallituksen linja ei ole koko kansan linja. Näytti Marinilla menneen tunteisiin myös se, kun Antti Lindtman pari viikkoa sitten ilmoitti puheenjohtajakilvasta ja kävi kättelemässä Marinia. Tällaisella kiukuttelu ei edesauta kansan luottamuksen palauttamista politiikkaan ja tuskinpa se helpottaa yhteisymmärryksen löytämistäkään eduskunnan haastavissa tehtävissä tai valtion talouden parantamisessa. Samalla, jos huomioidaan tämän hetkisten kannatusmittausten tulokset, pääministeri Marin tuli moittineeksi ja syyllistäneeksi yli puolta Suomen kansasta. Tämä ei ole johtajuutta, eikä varsinkaan se, että piiloudutaan virkamiesten selän taakse, ottamatta mitään vastuuta.
Kuinka kauan Keskusta, joka kuitenkin äänestäjiensä joukossa edustaa aivan erilaista arvopohjaa, aikoo katsoa tätä lastentarhamaista puuhailua, tukea sosialismia ja samalla vaipua Suomen poliittisessa kentässä unholaan…
